Älä puhu mulle

Sanat ovat elämä. Mutta ovat ne välillä myös helvetinmoinen taakka.

Sitä luulisi, että kun on viettänyt koko elämänsä kirjallisten artefaktien parissa, saanut julkaistua yli 300 juttua ja tehnyt kirjan, niin kirjoittaminen kävisi helpommaksi. Ei oikeastaan. Kyky luoda sujuvaa perustekstiä toki nousee, mutta niin nousee myös tarve (ja pakko) luoda jotain muuta kuin sujuvaa perustekstiä. Kaiken jatkuva sanallistaminen ja maailman kokeminen sanojen kautta painaa mieltä muutenkin, mutta en osaa olla ilman. Sekä sanojen kulutus että tuotto on rakkautta kärsimyksen läpi.

Viime aikoina olen yrittänyt paeta tätä rakkautta puhumalla (eli podcastilla ja pelailuvideoilla), mutta se ei ole poistanut ongelmaa, vain muuttanut sen luonnetta. Ainoa apu sanasärkyyn ovat sanattomat kokemukset – esimerkiksi sanattomat pelit.

Sellaiset kuin Virginia, Samorost 3 ja Rain World.

Nämä pelit eivät puhu lähes lainkaan, mutta sanovat paljon. Samassa hengessä yritän olla lätisemättä liikaa.

VIRGINIA

374030_20170730193749_1

Virginia on interaktiivinen elokuva termin kirjaimellisessa merkityksessä. Parin tunnin mittainen tarina kerrotaan hyvin tarkkaan, kohtauksesta toiseen leikaten. Ruudun mittasuhde on leffalaajakuvaa, josta jää paksut mustat palkit ylä- ja alareunaan. Pelaajan rooli jää melkeinpä kameran liikuttelun tasolle, mutta se ei haittaa, sillä mieli saa näin keskittyä tarinan hahmottamiseen. Virginiassa katse on tärkeä, palkitseva pelielementti – etenkin kun kyse on interaktiivisesta mykkäelokuvasta, jossa Hideo Kojima ei tule yhä uudestaan kertomaan, missä mennään. Virginiassa sanattomia vihjeitä pitää tulkita itse.

374030_20170730160722_1374030_20170730200001_1374030_20170730162333_1

SAMOROST 3

421120_20170730230215_1

Tšekkilainen Amanita Design on aina hallinnut sanattoman kerronnan (kuten esimerkiksi Machinariumin pelanneet tietävät). Vanhaa animaatioperinnettä noudattaen olennainen pyritään välittämään hahmojen ulkomuodolla ja tavalla liikkua. Kun pitää puhua, se tehdään kielettömin mölinöin. Jokainen ruutu on taideteos, jota voi ihailla pitkään. Samorost 3:n maailmassa on yksinkertaisesti hyvä olla! Etenemisen sijaan suurin tyydytys tulee siitä, kun onnistuu saamaan kontaktin johonkin outoon otukseen, joka esittää palkinnoksi hassun kappaleen. Ilman tunnistettavia sanoja, luonnollisesti. Samorost 3 on auvo.

421120_20170720225146_1421120_20170805162132_1421120_20170731001517_1

RAIN WORLD

312520_20170630154643_1

Rain World tapahtuu ihmisenjälkeisessä rappiomaailmassa, jossa pienet öttiäiset ja isot pedot käyvät ikuista kamppailua eloonjäämisestä. Kaiken tämän keskellä pieni, herkkä olento etsii tietä eteenpäin. Vaara voi iskeä koska vain, sillä pedot liikkuvat omin päin pelin maailmassa. Rain Worldin vahvimmat hetket ovat kuitenkin melkeinpä siinä, kun mitään ei tapahdu ja etanakatti saa juosta vapaana maisemien halki. Sillat, kaupunkisiluetit, roskatunkiot, rauniot, syvällä maan alla kulkevat labyrintit… Loppua myöten Rain Worldin taika on kuvan ja äänen yhdistelmässä, joka välittää tunteen jostain yhtä elämää suuremmasta, jostain, minkä pikemmin tuntee kuin tajuaa.

312520_20170625151130_1312520_20170701181804_1312520_20170625153426_1

William S. Burroughs kirjoitti aikoinaan, että kieli on virus. Kun infektion on kerran saanut, se lähtee hallitsemattomasti leviämään. Kielen voi kuitenkin nähdä myös loisena, jonka kanssa pitää oppia elämään symbioosissa. Kielen avulla voin suositella sanallisesti näitä sanattomia seikkailuja ja kenties saada jonkun muun kokemaan ne. Ja se on lopulta se, mikä tekee tästä sanojen vaivalloisesta asettelusta sen arvoista.

Turpa kiinni ja pelaamaan.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s